Antikvariaatti.net - tarjolla 276980 nimikettä

Arvostelijan kpl, avaamaton

kannessa pintavika

kuvitusPitkäranta Marjaliisa

Lentolaivue 46 perustettiin ilmavoimien uudistuksen yhteydessä vuonna 1933. Kalustokseen se sai ajanmukaiset pommikoneet 1937, jolloin ensimmäiset Englannista ostetut Bristol Blenheim -koneet saapuivat Suomeen. Kolmekymmentäluvun loppu sujuikin uusiin koneisiin totutellessa. Talvisodan sytyttyä laivueen lentäjät olivat päättäneet, että kampoihin laitetaan tuli mitä tuli. Päätöstä ei muuttanut edes se, että laivue kärsi ensimmäiset tappionsa jo heti ensimmäisellä sotalennolla. Peräänantamattomat taistelut päättyivät maaliskuussa 1940 rauhansopimukseen, josta monet pommituslentäjät ennustivat lyhytkestoista. Ennustus toteutui, ja laivue kävi jatkosotaan miltei samoin voimin kuin edellisen päättyessä. Sotiminen tosin loppui tappioiden jälkeen heti alkuunsa, kun neljäkuutosella oli viikon kuluttua jäljellä enää yksi pommikone. Loppuvuodesta 1941 saatiin tieto, että Luftwaffelta saadaan lahjoituksena Dornier Do 17 Z pommittajia. Edessä oli matka Saksaan koneita noutamaan. Ensimmäiset ”Lentävät lyijykynät” saapuivat Suomeen tammikuussa 1942. Muiden pommituslentolaivueiden tapaan laivue 46 suoritti lukuisia pommitus- ja tiedustelutehtäviä. Lisäksi Dorniereilla kuvattiin paljon sekä pudotettiin kaukopartioille välttämättömiä tarviketäydennyksiä. Neljäkuutonen osallistui myös tappiollisiin Sekehen ja Lavansaaren pommituksiin, joissa tappioihin oli pääsyynä komentoportaassa tehdyt vakavat virheet.Vuoden 1943 lopulla laivueeseen perustettiin jälleen kolmas lentue, kun se sai kalustokseen venäläisiä Iljushin-sotasaalispommittajia. Dornier-vahvuuden kutistuttua kolmoslentue tuli tarpeeseen, sillä kesäkuussa 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua laivue rahtasi tauotta pommeja Kannakselle tappioista välittämättä.Vihollisuuksien päättyessä neljäkuutosen konekalusto oli suurimmaksi osaksi tuhoutunut. Kaikkien osalta sotiminen ei kuitenkaan vielä päättynyt vaan se jatkui Lapin sodassa, jossa laivueelle tuli lisää tappioita. Huhtikuun 4. päivänä 1945 suoritettiin laivueen viimeinen sotalento.Suomen ilmavoimien sodanajan laivueista kertova sarja jatkuu nyt Matti Hämäläisen kirjoittamalla Pommituslentolaivue 46-kirjalla. Hämäläinen kirjoittaa asiantuntevalla ja taidokkaalla tyylillään suomalaisen pommikonelaivueen mukaansatempaavista vaiheista. Tekstiä täydentävät sadat harvinaiset ja ennen julkaisemattomat valokuvat.

Suomen ilmavoimien laivueet -sarjan neljäs osa kertoo Pommituslentolaivue 48:n vaiheista jatko- ja Lapin sodassa. Neljäkahdeksan oli numerojärjestyksessä Lentorykmentti 4:n neljäs ja samalla sen viimeisin laivue. Laivue perustettiin vuoden 1941 lopulla ensin koulutusyksiköksi, mutta sen saatua myöhemmin DB-3- ja Pe-2-pommikoneita, voitiin niillä aloittaa sotalennot asemasotavaiheessa.Laivueen päätyönä olivat ilmakuvaus sekä tiedustelu ja sen yhteydessä suoritetut häirintäpommitukset Petljakov Pe-2 -koneilla. Iljushin DB-3 -kalustolla taas suoritettiin pommituksia niin yksittäisin konein kuin koko laivueenkin voimalla. Pommituslentolaivue 48 oli mukana myös koko rykmentin voimin suoritetuissa osastopommituksissa. Neljäkahdeksaa ajatellaan usein laivueena, joka lensi pääasiassa sotasaalispommittajilla, mutta vuoden 1943 lopulla se sai kalustokseen toistakymmentä uutta Valtion lentokonetehtaalla valmistettua Bristol Blenheim -pommittajaa. Näillä se osallistui muiden nelosrykmentin laivueiden lailla kesän 1944 koviin torjuntataisteluihin.Laivue 48:n historiaan liittyy olennaisena osana myös Erillinen valokuvauslentue, jonka toimintaa käsitellään tässä kirjassa. Kirjassa julkaistaan ensimmäistä kertaa monia ainutlaatuisia ilmavalokuvia näiltä vaarallisilta tiedustelulennoilta. Vielä vähän ennen kesäkuun 1944 suurhyökkäystä laivue 48:n Pe-2-kuvauskoneet kävivät tiedustelemassa ja kuvaamassa vihollisjoukkojen keskityksiä ja varustelutöitä. Näistä kuvista käy aukottomasti ilmi, että tiedustelutuloksien puutteesta sodanjohdon valmistautumattomuus ei ainakaan ollut kiinni.Ja kuten kaikissa muissakin nelosrykmentin laivueissa, tappiot seurasivat myös neljäkahdeksaa. Koneidensa mukana menehtyneet tai kadonneet nuoret miehet maksoivat kovan hinnan palvellessaan Suomen ilmavoimissa sotien aikana. Olkoon tämä viimeinen nelosrykmentin pommituslentäjistä kertova teos kunnianosoitus heille ja kaikille heidän tovereilleen niin maassa kuin ilmassakin.

Kirjaston poistokirja, kirjaston leimat, ei muovitettu!