Antikvariaatti.net - tarjolla 276985 nimikettä

16 x 23 cm kirja.

Suom,- ja Ruotsinkielinen.

ei sivu numerointia.

Suomen ja Englannin kielinen

Erich Hartmann ei esittelyjä kaipaa. Hän on 352 ilmavoitollaan ilmasotahistorian menestynein hävittäjälentäjä. Hartmann kehitti itselleen sopivan ilmasotataktiikan, jolla hän saavutti kunniaa ja menestystä taisteluissa Neuvostoliiton ilmavoimia vastaan. Ensimmäisen ilmavoittonsa Erich Hartmann saavutti marraskuussa 1942. Siitä lähtien ilmavoitot, kunniamerkit ja ylennykset seurasivat nopeassa tahdissa. Mustalla tulppaanikuviolla koristellulla Messerschmitt-hävittäjällä lentävää Hartmannia alettiinkin vihollisen keskuudessa kutsua "Mustaksi piruksi". Toukokuussa 1945 majuri Hartmann jäi venäläisten sotavangiksi ja vietti yli kymmenen vuotta vankileireillä Neuvostoliitossa.

Jukka Piipponen: Aunuksen ässä (isbn 9525186660, 2005)Jaakko Hillo palveli koko sotilaslentäjäuransa Lentolaivue 32:ssa, jonka kalustona oli ensin Fokkerit, joilla ei jatkosodan alettua ollut juurikaan toivoa saada viholliskoneita kiinni. Tilanne parani pian laivueen saatua kalustokseen amerikkalaiset Curtiss-hävittäjät. Hillo suoritti sodan aikana myös kadettikoulun, ja hän olikin sekä harkitseva että kyvykäs lentäjä ja muodostelmanvetäjä. Kesän 1944 torjuntataisteluissa Jaakko Hillo haavoittui 219. sotalennollaan, ja sota oli hänen osaltaan ohi. Hän oli ampunut alas 8 viholliskonetta, mutta sotaponnisteluille tärkeämpiä olivat lukuisat onnistuneet tiedustelu- ja suojauslennot.

Geoffrey Wellum: Aamu sarastaa: elämän ja kuoleman kamppailua Englannin taivaalla (isbn 9789525186796, 2008)Geoffrey Wellum oli aina halunnut lentää. Tultuaan hyväksytyksi Kuninkaallisiin ilmavoimiin seitsemäntoista vuoden ikäisenä hän on pakahtua riemusta. On elokuu 1939, ja Iso-Britannia on jo miltei sodassa. Nuori Wellum on täynnä intoa, mutta ensin hänen on läpäistävä vaativa koulutus, jossa sääliä ei tunneta. Pienikin virhe riittää lentokoulutuksen lopettamiseen.Geoff saa komennuksen perinteikkääseen 92. laivueeseen ja on sen nuorin ja kokemattomin ohjaaja. Laivue taistelee päivittäin saksalaisia vastaan Kanaalin ja Ranskan yllä. Taistelun siirryttyä Englannin taivaalle Geoffkin on mukana kurimuksessa. Spitfirellä lentäminen on nautinto, mutta vaarallisilla sotalennoilla englantilaislentäjien henkinen ja fyysinen sietokyky on jatkuvasti koetuksella. Ohjaajat herätetään aamun sarastaessa odottamaan hälytysparakissa puhelimen pirinää. Hälytystä odotettaessa vietetyt pitkät tunnit ovat täydellinen vastakohta ilmataistelulle, jossa eloonjääminen on joka päivä hiuskarvan varassa. Monet Geoffin ystävistä eivät koskaan palaa.Geoffrey Wellum kertoo koskettavasti kuinka hän selvisi ilmasodasta, mitä vaadittiin tullakseen laivuetovereiden hyväksymäksi hävittäjälentäjäksi, ja minkälaista oli käydä altavastaajan asemasta vihollisen kimppuun. Wellum kuvailee kuinka tauottoman ilmasodan aiheuttama täydellinen uupumus saa yliotteen, ja kuinka eloisasta nuorukaisesta on pian jäljellä pelkkä hauras kuori. Geoffrey Wellum kirjoittaa paitsi uhrautumisesta ja menetyksistä, myös ylhäällä taivaalla vietetystä ainutlaatuisesta nuoruudesta.

Jukka Piipponen: Sotavänrikki Kustaa Kotsalo: lentäjä toisessa polvessa (isbn 9789525186949, 2008)Helsinkiläinen Kustaa Kotsalo, "Nape", oli todella ilmailija toisessa polvessa. Hänen isänsä Lenni Lindberg oli itsenäisen Suomen ensimmäisiä lentäjiä. Pojan veri veti tietenkin taivaalle ja jatkosodan sytyttyä hän sai upseerikurssinsa parhaimmistoon lukeutuvana anoa siirtoa ilmavoimiin tähystäjäkurssille. Kolmen toverinsa kanssa hän siirtyi tammikuussa 1943 Kauhavalle.Koulutuksen päätyttyä Nape sai komennuksen Lentolaivue 16:een Hirvakseen. Kustaan kolmannella sotalennolla hän oli tähystäjänä Sakari Peijarin ohjaamassa Fokker C X -koneessa, joka joutui ilmatorjunnan alas ampumaksi ja edessä oli pakkolasku Karjalan korpeen. Vaiheikkaan ja uuvuttavan nelipäiväisen pakomatkan päätteeksi miehet pääsivät omalle puolelle rajajääkärien luokse.Toipumislomalla Nape päätti ottaa kohtalon omiin käsiinsä ja marssi Munkkiniemeen Ilmavoimien esikuntaan aikomuksenaan päästä ohjaajakurssille. Itse ilmavoimien komentajan Jarl Lundqvistin väliintulo toteutti tämän toiveen. Aselepo kuitenkin ehdittiin solmia ennen kuin hän ehti takaisin rintamalle. Lentäminen ei kuitenkaan ollut vaaratonta vaan harjoituslennolla lokakuussa 1944 Kustaa Kotsalo joutui hyppäämään laskuvarjolla tuleen syttyneestä SB-pommikoneesta

Mike Spick: Viimeiseen asti: Luftwaffen hävittäjä-ässien nousu ja tuho (isbn 9789525186772, 2008)Luftwaffen hävittäjä-ässien nousu ja tuhoKesällä 1939 Luftwaffen hävittäjälennostolla oli ajanmukaisin kalusto ja parhaiten koulutettu henkilökunta. Nykyaikaiset hävittäjäkoneet ja ylivoimainen ilmataistelutaktiikka johtivatkin menestykseen sodan alussa. Puolan, Norjan ja Ranskan sotaretkien salamasota yllätti muun maailman.Vasta kesällä 1940 Luftwaffe koki ensimmäisen takaiskunsa, kun se ei onnistunut saavuttamaan ilmaherruutta Englannin yllä. Kolmannen valtakunnan sodankäynnin painopisteen siirtyessä itään Kanaalin rannikolle jääneet muutamat hävittäjäyksiköt kuitenkin pitivät menestyksellisesti puoliaan Kuninkaallisia ilmavoimia vastaan.Hyökkäys Neuvostoliittoon alkoi kesäkuussa 1941, ja idässä palvelevien Luftwaffen hävittäjälentäjien pudotusmäärät kasvoivat hämmästyttävää vauhtia. Samalla kuitenkin koitti hävittäjälennoston lopun alku: myös kone- ja miestappiot kasvoivat, ja moni kokenut yksikönjohtaja poistui riveistä. Miestäydennykset eivät enää pystyneet paikkaamaan menetyksiä.Hävittäjälennosto sai vielä kerran vuonna 1944 hieman etumatkaa, kun Messerschmitt Me 262 -suihkuhävittäjä tuli käyttöön. Niitä tuli kuitenkin liian vähän ja liian myöhään.Miksi menestys kääntyi tappioksi? Ilmasotahistorioitsija Mike Spick pohtii kysymystä pintaa syvemmältä. Yksi tappion siemenistä oli Luftwaffen hävittäjälennoston sankarihakuisuus. Hävittäjälentäjien esikuvana oli ensimmäisen maailmansodan menestyksekkäin hävittäjälentäjä Punainen paroni, vapaaherra Manfred von Richthofen. Hänen myyttiään hyödynsi eritoten ilmavoimien ylipäällikkö Hermann Göring. Monille menestyksekkäille hävittäjälentäjille tärkeintä oli oman pudotustilin kasvattaminen ja kunniamerkeillä palkituksi tuleminen. Tämä johti usein kilpailuun henkilökohtaisista ilmavoitoista yksikön toimivuuden kustannuksella.