Antikvariaatti.net - tarjolla 276980 nimikettä

Jukka Piipponen: Tähystäjäritari: Mannerheim-ristin ritari Lauri Äijön elämä (isbn 9525186490, 2004)Lauri Äijön sotilaspalvelus alkoi tykistössä, josta hän siirtyi vapaaehtoisena ilmavoimiin tähystäjäkurssille. Talvisotaan rauhallinen pohjalaismies ei ehtinyt, mutta jatkosodan sytyttyä olivat kovat paikat edessä. Blenheim-pommikoneen tähystäjänä Äijö suoritti lukuisia pommitus- ja tiedustelulentoja kauas vihollislinjojen taakse. Pian hän siirtyikin vaikeisiin ja vaarallisiin ilmavalokuvaustehtäviin, joita kolmikko Esko Ahtiainen, Lauri Äijö ja Yrjö Hammarén suorittivat useita kymmeniä luotettavalla BL-129:llä, "Pitkänokalla".Kun valokuvauslentue lakkautettiin palasi Äijö vanhaan yksikköönsä Lentolaivue 44:ään. Blenheim-pommittajien korvaajiksi olivat tulossa uudet saksalaiset Junkers-syöksypommittajat. Niillä laivue osallistui kesän 1944 koviin torjuntataisteluihin. Lapin sodassa Lauri Äijö lensi viimeisen sotalentonsa, kaikkiaan niitä kertyi 110.Sotatoimien päätyttyä Lauri Äijölle myönnettiin Mannerheim-risti. Edessä oli kuitenkin paluu siviiliin, keskeytyneiden opintojen päättäminen ja siirtyminen työelämään. Maanviljelysneuvos Äijö teki pitkän työrupeaman meijerialalla jääden eläkkeelle vuonna 1980. Viimeinen elossa ollut lentäjäritari Lauri Äijö kuoli 20. tammikuuta 2004.15 x 21 cm kirja.

Jouko Huotari (1918–2004) oli 17,5 ilmavoitollaan sotiemme menestyksekkäimpiä hävittäjälentäjiä. Jatkosodan syttyessä Huotari komennettiin talvisodassa mainetta saavuttaneeseen Lentolaivue 24:ään ja sen kolmanteen lentueeseen – yksikköön, jossa hän palveli koko sodan ajan. Hänen lentuetovereitaan olivat muun muassa Illu Juutilainen, Joppe Karhunen ja Lauri Nissinen. Lentolaivue 24:n kalustona jatkosodassa olivat aluksi amerikkalaisvalmisteiset Brewster-hävittäjät, jotka myöhemmin korvattiin ajanmukaisilla saksalaisilla Messerschmitt Bf 109 -koneilla, Mersuilla.Muistelmissaan Huotari kuvailee elävästi hävittäjälentäjän elämää: tiukkoja ilmataisteluita, hyviä tovereita ja elämää tukikohdassa. Hänen muistelmansa ovat merkittävä lisä suomalaiseen ilmailukirjallisuuteen.

kuvatekstit myös englanniksi

Mannerheim-ristin ritari Eino Luukkanen teki merkittävän uran hävittäjälentäjänä Suomen ilmavoimissa. Talvisodan kokeneesta lentueenpäälliköstä tuli jatkosodassa ilmavoimien nuorin laivueenkomentaja. Luukkanen lensi Fokker-, Brewster- ja Messerschmitt-hävittäjillä 438 sotalentoa, osallistui 102 ilmataisteluun ja saavutti 54 ilmavoittoa. Sodan jälkeen Eino Luukkanen yleni everstiluutnantiksi ja rykmentinkomentajaksi.Jukka Piipponen on kirjoittanut kattavan elämäkerran Eino Luukkasesta. ”Eikka” oli suosittu ja arvostettu komentaja, joka halusi esimerkillään johtaa miehiään, mieluiten ilmasta käsin, ja lentää niin paljon kuin mahdollista. Henkilökohtaisten saavutusten ohella myös yksikön ja alaisten menestys oli tärkeää. ”Isäntämies” Luukkanen oli harkitseva ja innostava oppi-isä kokemattomammillekin lentäjille. Suositun ja arvostetun esimiehen huolenpito ei rajoittunut lentäjiin vaan hän oli kiinnostunut myös mekaanikkojen ja muun maahenkilöstön hyvinvoinnista. Urhoollinen ja peräänantamaton ilmataistelija nimitettiinkin kesäkuussa 1944 Mannerheim-ristin ritariksi.

Antti O. Arponen: Teloitetut: viimeinen jatkosodan kesä 1944: kadonneet rintamakarkurit: Huhtiniemen mysteeri (isbn 9525170519, 2006)Sanomalehti Etelä-Saimaa uutisoi 30. lokakuuta 1971: "Teloitettujen hauta löytyi Huhtiniemestä. Todennäköisesti viime sotien aikainen kuolemaantuomittujen hautapaikka paljastui Lappeenrannan kaupungin viemäröintitöiden yhteydessä Huhtiniemestä. Lappeenrannan rikospoliisin mukaan löytö ei ollut mikään yllätys".Joukkohaudan löytymisen jälkeen alkoi erikoinen tapahtumasarja, jota mysteeriä journalistit Martti Meuronen ja Antti O. Arponen tutkivat. Teloitettiinko viimeisenä sotakesänä 1944 suomalaisia rintamakarkureita Lappeenrannassa? Asiakirjoja kenttäoikeudesta ei ole. Onko Huhtiniemen mysteeri siksi aktiivisesti vaiettu ja tarkoin varjeltu sotasalaisuus?Teos on kattava selvitys tapahtuneista ja sisältää mm. kartat hautapaikoista. Aluetta aletaan viimein tutkia kesällä 2006

painettu 1500 kpl

Tiivistä tietoa SAK:n historiasta vuosilta 1930-1947.