Alava Ali, Karisto, 1979
Erikoisosasto Pohjoinen, 1979. (sota, Lapin sota, tiedustelutoiminta). Saksalaismielinen vastarintaliike Suomessa oli Moskovan välirauhan solmimisen jälkeen, alkusyksyllä 1944 Lapin sodan aikana natsi-Saksan ja suomalaisen äärioikeiston Suomeen perustama organisaatio, joka valmistautui aseelliseen taisteluun odotettavissa olevan Neuvostoliiton miehityksen varalta. Saksa rahoitti toiminnan ja järjesti tarvittavan koulutuksen. Hanke oli erillään Päämajan upseerien kesällä 1944 laatimista suunnitelmista siirtymisestä sissisotaan ja asekätkennästä. Kun miehitystä ei tapahtunut, järjestön käytännön toiminnaksi muodostui propagointi ja satojen henkilöiden salakuljetus ulos Suomesta. Saksan kukistumisen jälkeen liike ei hajonnut vaan toimi suomalaisvetoisena vielä useita vuosia. Osa liikkeen jäsenistä jäi kiinni, ja 11 tuomittiin maanpetoksesta vuonna 1946.nnPostikulut pienlähete alle 1 kg 4,30 e v. 2016Saksalaisten poistuttua Etelä-Suomesta syyskuun ensimmäisellä viikolla 1944 Suomen vastarintaliikkeen johtoelimeksi perustettiin Sonderkommando Nord (suom. Erillisosasto Pohjoinen). Osasto oli suoraan Saksan korkeimman turvallisuusorganisaation Valtakunnan pääturvallisuusvirasto RHSA:n päällikön Ernst Kaltenbrunnerin alaisuudessa. Bross nimitettiin osaston esikuntapäälliköksi.Osastolle perustettiin tukikohta Saksan Itämeren puoleiselle rannikolle Usedomin saarelle Saksan laivaston hallussaan pitämään kylpyläkaupunki Heringsdorfiin, jonne Suomessa olleet Saksan tiedusteluelimet siirtyivät. Miehistö saatiin suomalaisista SS-miehistä ja Lapin sodan loikanneista sotavangeista.[13] Yhteydenpito Suomeen hoidettiin radioviesteillä ja sukellusveneillä. Yhteydenpito suomalaisiin toimi ainakin huhtikuuhun 1945, vaikkakin vastarintaliikkeen johto oli jo tuolloin irtautumassa saksalaisohjauksesta. Saksan sotavoimat antautuivat 8. toukokuuta 1945. *https://fi.wikipedia.org/wiki/Saksalaismielinen_vastarintaliike_Suomessa