Turunen Heikki, WSOY, 1998
On kaksi maalaismiestä.On reki ja on viinapullo. Ja on heikkouksia ja on himoja.Eletään talvisodan kynnyksellä, maailma on myllerryksen kourissa. Viisikymppiset Oppi ja Matti lähtevät reellä Opin äidin ruumista hakemaan, murheelliselle matkalle korpeen. Reissulla kilvoitellaan ja pinnistellään, taistellaan lihan heikkoutta vastaan, mutta kahdelle juopolle kiusaus on liian suuri ja yönseutu menee ryypiskelyksi ja rymistelyksi.Heikki Turunen on uusimmassa romaanissaan tarinankertomisen alkulähteillä, kirjailijan ja lukijan yhteisellä mielikuvien syntymaastolla. Kuin tarinaukko jossain salotuvan uunin päällä hän paljastaa ihmisen elämässä ja kuolemassa."Minä kerron teille niin pitkiä satuja kuin suksenlatuja ja sanani vierivät sydämiinne kuin jäniksenpaskat kalliolta." (Takakansiteksti)Teos on loistava. Elin niin täysillä päähenkilöiden mukana, että suorastaan välillä kärsin heidän kanssaan, välillä taas nautin nousuhumalan autuudesta. Ja kirjassa oli loppu josta pidän; päähenkilöiden kohtalot selvisivät. Nousee Simpauttajaa ja Kaikkitietävän tasavaltaakin piirun verran korkeammalle. Noin ensimmäisen lukukokemuksen mukaan.Toinen juttu on kestääkö useita lukukertoja kuten Simpauttaja ja Kaikkitietävän tasavalta. Kirjan hyvyys perustui suurelta osin päähenkilöiden myötäelämiseen ja siihen tunnelmaan mikä syntyi kun odotti ja toivoi heidän selviävän kunnialla. Mutta aika näyttää :) http://keskustelu.suomi24.fi/node/1448831Postikulut 4,00 € ykkösposti / kakkosposti 3,60€ v. 2014.