Jungner Michael, Helsinki-kirjat Oy, 2010
Postikulut 7,60€ v. 2014Helsinki-Kirjat 2010. 333 s. Kaltaiseni keski-ikään varttunut lukija on ennättänyt kahlata läpi ison pinon muistelmia. Usein ihmettelen, miten päällisin puolin merkittävän elämän elänyt ihminen onnistuu kirjoittamaan elämästään mitättömän kirjan. Eikö hän ymmärrä kokemaansa?Vai olisiko vika siinä, että hän katselee itseään kuin toteemia? Minulle ei saa nauraa. En edes minä itse.SDP:n puoluesihteerillä Mikael Jungnerilla ei ole tätä ongelmaa. Hän nauraa elämälle ja silloin tietenkin myös itselleen. Ehkä se johtuu siitä, että hän on ollut lähellä kuolemaa.-Sinulla on laajalle levinnyt eturauhassyöpä. Ensin sinulta leikataan munat, ja sitten sinä kuolet.Siinä diagnoosi, jonka Jungner kuuli lääkäriltä sairaalassa pian sen jälkeen, kun hän oli aloittanut työnsä Yleisradiossa.Jungnerin munia ei leikattu, koska hän ei siihen suostunut. Hän valitsi hormonihoidon, eikä ole vielä kuollut. Selviytymisestään hän kertoo kirjassaan inhorealistisesti. Tarina on uskottava.Nopeita leikkauksiaJungner on kohtalaisen nuori mies, vasta 45-vuotias. Viiden vuoden pesti Ylen toimitusjohtajana antaa oikeutuksen muistelmien julkaisemiseen. Sellaisia on kirjoitettu vähemmilläkin saavutuksilla.Kirjaa selaillessani arvelin, että lukiessani sivuutan ensimmäiset reilut 150 sivua nopeasti ja paneudun siihen, mitä Jungner kirjoittaa ajastaan ministereiden erityisavustajana, pääministerin sihteerinä ja Ylen toimitusjohtaja.Toisin kävi. Luin koko kirjan. Jungner osaa kuljettaa lukijaa. Sinänsä kouluvuosien kepposet, armeijatoilaukset tai opiskeluaikojen naisenkaadot eivät kiinnosta, mutta tekstiin upotetut nopeat leikkaukset myöhempiin aikoihin antavat niille merkitystäkin: miksi Jungnerista tuli Jungner?Samalla tavalla Jungner osaa kuljettaa keskustelukumppaneitaan. Näin minulle on kerrottu, en ole miestä koskaan tavannut.PortinvartijaJungnerin nousu merkittäviin yhteiskunnallisiin tehtäviin alkoi syksyllä 1997, kun silloinen hallintoministeri Jouni Backman pestasi hänet erityisavustajakseen. Sittemmin Jungner ehti olla myös oikeusministeri Johannes Koskisen avustaja.Jungner todistaa, että erityisavustajat ovat "portti ministerin luo tai vähintään tämän ajatuksiin". Kiireinen ministeri panee avustajansa selvittämään asioita. Tietoa karttuu, ja tietysti yhteiskunnallisia suhteita.Valtaakin on. Jungner kertoo, miten hänen sekaantumisensa erään työryhmän työhön johti siitä suuttuneen valtiovarainministerin valtiosihteerin vapauttamiseen työryhmän puheenjohtajuudesta. Oikeusministeriön kansliapäällikkö Kirsti Rissanen hölmistyi, kun Jungner järjesti asian, jota hän ei itse osannut hoitaa.Pääministeri Paavo Lipposen sihteerinä Jungnerilla oli oman arvionsa mukaan enemmän valtaa kuin Ylen toimitusjohtajana.Julkisuus kaatoiPolitiikasta Jungner hetkeksi siirtyi Microsoftin johtajaksi. Yksi tehtävä oli auttaa yritysmaailmaa ja politiikkaa kohtaamaan toisensa. Vaikeaa oli: liikenneministeri Kimmo Sasikin nukahti kesken Microsoftin Suomen toimitusjohtajan tapaamisen.Yleen Jungner syksyllä 2004 päätyi, kun hänen mukaansa vastenhakoisesti toimitusjohtajaehdokkaaksi suostunut Backman "hirvittävän mediamylläkän" jälkeen veti nimensä pois.Alku sujui hyvin. Jungner osasi käyttää julkisuutta hyväkseen vahvistaessaan asemiaan talon sisällä.Julkisuus, kevytkin, taisi kuitenkin lopulta olla syy, miksi ensimmäinen viiden vuoden kausi jäi myös viimeiseksi. Jungnerin rakastuminen johti käyttäytymiseen, jota Ylen hallitus ei katsellut hyvällä. Harvassa ovat yritysjohtajat, joita yrityksen hallitus on kieltänyt julkisesti puhumasta rakkaudesta.Konnat ja ystävätJungnerin kertomus Ylestä on luonnollisesti luettava hänen näkemyksenään. Kuva tarkentuu, jos Ylen hallituksen puheenjohtajana tovin ollut Hannu Olkinuora, varatoimitusjohtaja Seppo Härkönen ja hallintojohtaja Jussi Tunturi aikanaan kertovat oman kertomuksensa.Tukijoitakin Jungnerilla Ylen muissa johtajissa oli. Sukset olivat aluksi ristissä Olli-Pekka Heinosen kanssa, mutta lopulta kaksi erilaista persoonaa Jungnerin mukaan täydensivät toisiaan. Härkösen seuraajaksi STT:stä tullut Atte Jääskeläinen oli Jungnerin oma rekrytointi.Jungnerin kirja on mielenkiintoista luettavaa. Siksi se kannatti kirjoittaa.http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/mikael-jungner-outolintu/1040652