Pekko, runoilijan poikaKymmenvuotias Pekko Raafael on runoilija Elias Pyökin (ent. Böök) ja tämän ompelijavaimon Susannan poika. Elias ei ole runoilijana tunnettu, koska tuotanto on hänen päässään. Hän juo viiniä, mietiskelee ja odottaa inspiraatiota. Susanna käytännön ihmisenä elättää perheen. Pekon vanhemmat pitävät toisiaan jokapäiväisinä: toinen haaveilee kotona usein vierailevasta ulosottomiehestä ja toinen pankkineidistä. Maailmaa nähneestä Riku-sedästä tulee Pekon ystävä, hänellä on aikaa kuljeskella ja keskustella pojan kanssa. Henkilöitä kuvaillaan toisten puheenvuoroissa kuten Meidän herramme muurahaisia -teoksessa. Kuvat eroavat toisistaan kertojansa mukaan. Pekko toteaa että häntä on sanottu pikkuvanhaksi, kun äiti taas pitää poikaansa viisaana ja isä mainitsee vain lapseksi. Pekko itse tarkkailee aikuisia toteavasti ja puolueettomana; äidin nimittelyt ovat isän runokieltä ja hyvä herra "ulos otto mies" toivotetaan tervetulleeksi uudelleen.Tarinat pikkukaupungin muutamasta asukkaasta liittyvät väljästi toisiinsa. Ne liikkuvat torin, kauppahallin, puiston ja rannan vaiheilla. Lukija kohtaa päähenkilöiden lisäksi mm. päästään sekaisin menneen herran ja konstaapelin. Kesäisessä idyllissä on häivähdys surumielisyyttä; varatonta perhettä uhkaa avioero. Riku-setää voi pitää Pikku Pietarin piha -teoksen Karoliinan vastineena. Hän selvittää Pekolle aikuisten maailmaa ja antaa samalla toivon.
