Nykydraaman ihmiskuvaSuomalainen teatterikirjallisuus on vähäistä, kai yhtä vähäistä kuin suomalaisten teatterinharrastus on vireää. Sitä ilahduttavampaa on Irmeli Niemen kirjan ilmestyminen. Yhdeksässätoista esseessä Irmeli Niemi kuvailee ja analysoi yhdeksäätoista vuosisatamme näytelmää. Esseistä koostuu koko uuden eurooppalaisen draaman historia: Strindbergin katkera naturalismi, Tsehovin surumielinen realismi, Pirandellon älyllisyys, Brechtin sosiaalista vastuuta tähdentävä eeppinen teatteri, Lorcan hehkuva runollisuus, Ionescon Tuolien absurdius, Beckettin Leikin lopun autius, Weissin Laulu variksenpelätistä -näytelmän poliittinen dokumenttiteatteri; Shaw, Anouilh, Pinter, Genet. Lukija näkee asenteiden, odotusten ja käsitysten muuttuvan seitsemän vuosikymmenen kuluessa, hän näkee mitkä seikat ovat vaikuttaneet tähän muutokseen ja mikä on ollut teatterin osuus muuttumisessa. Irmeli Niemen kirja on kirjallisuuden ja näyttämötaiteen tutkimista ja samalla vuosisatamme keskeistä kulttuurihistoriaa, puhetta niistä asioista, joille käsityksemme ihmisestä ja maailmasta rakentuu.FORUM-SARJA F 26
