Vaarallista kokea - Päiväkirja vuosilta 1953 -1975. 4. painos

Postikulut 7,60€ v. 2014En oikein pidä tästä elämästäni. Palaan siihen jokaisen kirjan, jokaisen yön jälkeen yhä vastahakoisemmin. Samat vanhat asiat: keski-ikäinen nainen eikä vieläkään ole löytänyt paikkaansa, asemaansa, ei edes kotia itselleen ja lapsilleen. Yhä vaikeampi on tehdä jokapäiväisiä askareita.Miten lähteä purkamaan lukukokemusta, josta muodostui niin rakas, läheinen... Melkeinpä hämmentävän intiimi, vaikuttava. Kiitos Leena Lumin sekä Kirjavan Kammarin Karoliinan, ylipäätään tajusin tuon upean naisen olemassaolon ja huikean kirjallisen tuotannon. Oli jotenkin merkillistä, miten jo ihan muutaman sivun luettuani Meriluodon tekstiä, tunsin piteleväni käsissä teosta, joka tulee tietyllä tapaa lävistämään sydämeni. Vaarallista kokea -teos on syntynyt Ailan aidoista päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1953-1975. Tuolloin takana oli jo vaiherikas avioliitto kirjailija Lauri Viidan kanssa. Samalla kun Aila luovi elämässään eteenpäin neljän lapsen yksinhuoltajana, joskin hän sai apua lastensa hoidossa, hän kirjoitti, tunsi, koki ja haaveili. Päiväkirjateksteistä piirtyykin tarkka kuva naisesta, joka uskalsi tuntea ja kokea, heittäytyä lyhyeenkin suhteeseen. Samaan aikaan hän joutui kestämään sen taloudellisen epävarmuuden, mikä freelancer-kirjailijan kohtalona oli jo tuolloin. Edes sovittuja rahoja ei aina tullutkaan kustantamolta ja toisaalta uusien tekstien tuottaminen ei ollut aina itsestäänselvää. Ailan tapa pohtia elämää ja ihmistä, omia tekemisiään ja tuntojaan, on kertakaikkisen huikea, fantastinen! Kirjojen sivuilla monista pätkistä aistii naisen, joka uskaltaa kokea sydänjuuriaan myöten. Se teki todella suuren vaikutuksen minuun. Kuva kirjan keskiaukeamalla olevasta kuvaliitteestäKoska Aila tunsi monia tunnettuja henkilöitä hyvin läheisestikin, Vaarallista kokea tarjoaa myös pieniä välähdyksiä muiden elämästä. Tietyllä tapaa teosta voisi ajatella jonkinlaisena paljastuskirjana, mutta mielestäni se ei ole sitä kuitenkaan. Se on niin vahvasti yhden naisen kokemuksia monella tasolla tietyissä elämänvaiheissa. Aila tiivistääkin teoksen alkusanoissa hienosti, että " tässä kymmenien vuosien takaisessa tekstissä olen näkevinäni yleisyyteen yltävää tietoa etenkin naisen kokemismekansimista tunteen alueella. " Ehkä juuri siksi samaistuminen Ailan tunnemaailmaan on monin tavoin helppoa, vaikka ulkoiset elämäisen puitteet hyvin erilaisia ovatkin. Monin tavoin teos purkaa Ailan tuntemuksia eri miehiin ja ylipäätään sitä rakastumisen ja seksuaalisuudenkin vimmaa. Aila uskalsi elää ja kokea, antautua tunteen vietäväksi. Tuntuu, että hän pystyy niin taidokkaasti siirtämään tuntonsa paperille, ja näin vuosikymmenienkin päästä siten jakamaan jotain hyvin yksityistä mutta silti samalla samaistuttavaa monen lukijan kanssa. Minun täytyy ilmaista. Kirjoittamalla minä vasta ymmärrän asioita, hallitsen ne jotenkuten. Ajattelu ei riitä, pohdinta, hautominen. Sen täytyy olla tässä, paperilla, selkeinä sanoina.Voisi kai sanoa, että minulla syttyi kirjallinen rakkaus tuohon poikkeuksellisen valovoimaiseen persoonaan, hänen tapaansa kirjoittaa tunteistaan ja asioista. Tätä on oikeastaan vaikea tämän enempää edes selittääkään. Ehdottomasti yksi tämän vuoden kirjallisia tapauksia minulle. Aion hankkia käsiini teoksen Tältä kohtaa, joka jatkaa Ailan päiväkirjamerkintöjä vuodesta 1975 eteenpäin, aina 2004 vuoteen saakka. No niin, tämä kirja päättyy nyt muttei elämä. Se hemmetti vain jatkuu.http://jarjellajatunteella.blogspot.fi/2012/12/aila-meriluoto-vaarallista-kokea.html