Sysipimeä, 2012. Pekka Hiltunen jatkaa Lontoon sekä suomalaisnaisten Marin ja Lian kuvausta. Nyt aiheena on netissä tapahtuva potkimisvyörytys, joka saa ihmiset kauhun valtaan. Joku laittaa nettiin potkimisvideoita, jotka leviävät siellä ilman kulovalkean tavoin. Mari ja Lia sekä muukin Studion väki rupeaa tutkimaan ilmiötä. Aivan kirjan alussa kuvataan tapausta, jossa nuori tyttö väittää suorassa lähetyksessä, että suosittu juontaja on kähminyt häntä. Juontaja joutuu ajojahdin kohteeksi, saa potkut, ajautuu kokonaan sivuraiteelle ja itsetuhon partaalle. Studion väki ryhtyy tutkimaan onko tytön väitteissä mitään perää? Kirja pohtii sitäkin, voiko joku tällä tavalla ikään kuin huvikseen tuhota toisen elämän ja uran?nnPostikulut pakettina 5,90 e v. 2016Jossain vaiheessa tapahtumat siirtyvät Afrikkaan ja jossain vaiheessa selvitellään Marin taustaa. Mari on muutenkin enemmän tämän kirjan päähenkilö kuin Lia. Marin yksinäisyys, eristyneisyys ja erityistaidot ovat tutkinnan kohteina. Kirjailija avaa Marin persoonallisuutta antamalla tämän vetäytyä väliaikaisesti kokonaan pois Studion toiminnasta. Yhtenä isona aiheena kirjassa on homous. Potkimisvideoiden esittämisen jälkeen Lontoon kaduilta löytyy kuolleita homomiehiä. Vertailemalla videoita ja näitä miehiä selviää, että videoilla ihan oikeasti potkitaan ihmisiä hengiltä. Mutta mikä on tämän kaiken viesti? Kokonaisuutena kirja on jonkin verran hajanaisempi kuin Hiltusen esikoisteos Vilpittömästi sinun. Hajanaisuutta aiheuttaa ehkä se, että lähdetään pois Lontoosta ja myös se, että alussa kuvatun juontajan ajojahdin ja potkimisvideoiden välille ei oikein löydy yhteyttä. Sysipimeää on kuitenkin molemmissa jutuissa, jotain sairasta ja jotain aivan käsittämätöntä. Ritva Sorvalihttp://www.dekkaripaivat.fi/node/587
