Miten saksalaisten läsnäolo Itä-Lapissa koettiin jatkosodassa 1941–1944? Tämä kirja ja oheinen DVD-elokuva antavat lisävalaistusta aseveljien ihmissuhteista sekä väitetyn liittolaisuuden olemuksesta ja syvyydestä.Neuvostoliitto painosti Suomea etsien uutta tilaisuutta väkivallan käyttöön. Talvisota oli osoittanut, että Suomen kansan rivit olivat liian harvat hoitamaan yksin pitkän itärajansa puolustamisen. Ruotsi halusi kuitenkin keskittyä oman turvallisuutensa takaamiseen. Ei ole siis ihme, että Suomen johto oli halukas kumppanuuteen Hitlerin kanssa loppukesällä 1940.Itä-Lapin väestölle aseveljeys ei ollut vastenmielistä, sillä sodan aika olisi voinut sujua pohjoisessa paljon huonomminkin.Ymmärrettävistä syistä syksyllä 1944 Suomen arkistoja putsattiin ja oltiin kovin muistamattomia kumppanuuden kehittymisestä kanssasotijaksi kesään 1941 mennessä. Ruotsin sotilasasiamies majuri Gösta von Stedingk seurasi kuitenkin Helsingissä tarkoin tapahtumien kulkua – hänen Tukholmaan arkistoidut raporttinsa ovat ainutlaatuisesti esillä kirjassa.Pentti Airio on prikaatikenraali ja sotahistorian dosentti. Hän on käyttänyt aineistonaan aikaisempien tutkimusten lisäksi Suomen, Saksan ja Ruotsin arkistolähteitä sekä kuvituksessa ennen julkaisematonta kuva-aineistoa."Parasta kirjassa ovatkin leipätekstin ohessa vaihtuvat tietoiskut, joissa on monia mielenkiintoisia aseveljeyteen liittyviä nyansseja.. Kuvitus valokuvineen, karttoineen ja piirroksineen on ensiluokkaista."Keskisuomalainen 25.8.2014
