Huonot tiet, hyvät hevoset : Suomen suuriruhtinaskunta vuoteen 1870. Helposti kuvittelemme historian johdonmukaiseksi kertomukseksi, jossa palaset asettuvat

Huonot tiet, hyvät hevoset : Suomen suuriruhtinaskunta vuoteen 1870. Helposti kuvittelemme historian johdonmukaiseksi kertomukseksi, jossa palaset asettuvat paikoilleen loogisessa järjestyksessä. Oman kansakuntamme menneisyydestä rakennamme sankaritarinan, mitä se tietysti onkin. Osuutensa siinäkin on silti ollut myös väärinkäsityksillä, henkilökemioilla ja sattumilla. Joku myöhästyy neuvotteluista huonojen teiden takia ja sitten asiat menevät niin kuin ne menevät. Vaikka hevonen on hyvä, se ei riitä kelirikkoisilla teillä. Sankarimyytitkään eivät säästy ravistelulta. Sankarit eivät kaadu, mutta inhimillistyvät. Snellman juhlii studiosus-porukan kanssa aamuun asti ja aamiainen kestää koko päivän. Ja mitä sanotte Runebergistä, joka menee vankilaan tarjoamaan viinaryyppyä (tai kahta tai kolmea) pahamaineiselle vangille. Tätä hän tosin katui jälkeenpäin, sillä viina ainoastaan nostatti vangin egoa ja uhoa. Niinpä, erehtyväisiä olemme kaikki.Meren huumori on kuivaa ja rivienvälistä. Se ei hyppää silmille, mutta palkitsee lukijansa.Pienet asiat johtavat suuriin. Kirja kertoo tarinan, jonka mukaan (Suomenkin kenraalikuvernöörin virkaa sivutöinään hoitanut) ruhtinas Menshikov sytytti Krimin sodan. Siihen riitti, että ruhtinas tunkeutui Turkin sulttaanin luo palttoo päällä ja kaikkia diplomaattisia käytöstapoja rikkoen. Hänen vaatimuksensa ehkä vielä olisi siedetty, mutta se palttoo. Suomen näkeminen vain idän ja lännen välimaana Ruotsin ja Venäjän välissä on osin harhaa. Meri muistuttaa, miten voimakas Englannin vaikutus Suomeen oli 1800-luvulla. Liike-elämän ajattelu oli englantilaisväritteistä, kuten myös teollisuuden organisaatio. Koneet ja työkuri oli lainattu suoraan Englannista, joka oli maailman ensimmäinen teollisuusmaa. Tätä kulttuuria meillä on paljon jäljellä. Samoin on jäljellä venäläisten pelko. Vuonna 1846 iäkäs emäntä muisteli lapsuudenaikaista venäläisten pelkoaan Helsingin yliopiston professorille näin: "Joka talossa odotettiin heitä (venäläisiä) ja uskottiin että he murtautuisivat väkivalloin sisälle. - - Kuvittelin, että ne näyttävät lehmiltä, joilla on sarvet. Sitten näin, että ne olivat samanlaisia ihmisiä kuin me ja olin kovasti hämmästynyt."Hyvä olisi tänäänkin nähdä, ettei vieraiden kulttuurien ihmisillä ole sarvia päässä. Samanlaisia ovat kuin mekin. Siinä piipitti pieni kukkahattutäti sisälläni. **nnPostikulut pakettina 5,90 e v. 2016**http://www.eevaleenavaahtio.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=1271:2016-01-31-11-41-03&catid=34:blogi&Itemid=53