Ilomantsi - Lopultakin voitto, 1994. Ryhmä Raappanan taistelut 26.7. - 13.8.1944. Sotahistoriallisen Seuran julkaisuja VII.Ilomantsin taistelu ei ollut

Ilomantsi - Lopultakin voitto, 1994. Ryhmä Raappanan taistelut 26.7. - 13.8.1944. Sotahistoriallisen Seuran julkaisuja VII.Ilomantsin taistelu ei ollut torjuntavoitto: suomalaiset hyökkäsivät ja voittivat. Kenraalimajuri Erkki Raappanan johdolla saarrettiin kaksi neuvostodivisioonaa, joiden miehet 9.-10. elokuuta pakenivat erämaavaelluksille itään.Antti Juutilaisen Ilomantsi - lopultakin voitto on sotahistoriallinen selvitys näistä raskaista taisteluista. Esitystapa on valaiseva. Karttoihin vain olisi voinut panostaa vielä enemmän. Kenraali Raappanan suunnittelema hyökkäys on nimittäin kaaviona selkeämpi kuin korpitaistelujen todellinen kulku.Joukkojen johtaminen salomailla ei käy kuin rambo-elokuvissa. Mutta kenraali Raappana oli erämetsätaistelujen erikoismies. Hän korosti erätaitoja niin paljon, että se kiristi henkilösuhteita. Hämeen Ratsurykmentin komentaja G. Ehrnrooth sai lähteä ärähdettyään Raappanalle: "Perkele, minun rykmenttini ei ole mikään sorsaparvi, että se lähtisi Koitajoen yli ilman ylityskalustoa!" Juutilainen ottaa esiin johtajien ristiriidat. Samoin hän mainitsee Ilomantsin taistelujen vaikeimman asian: sotamies Hytin ampumisen ja muut vastaavat tapaukset. Presidentti Kekkonenkin kommentoi Hytin tapausta vielä 1960-luvulla myllykirjeessään.http://www.hs.fi/kulttuuri/kirja-arvostelu/art-2000002586525.htmlnnPostikulut pienlähete alle 1 kg 4,30 e v. 2017Rivimiesten kokemuksia Juutilainen ei paljonkaan käsittele. Syystä tulee esille Erillisen Pataljoona 24:n taistelu ja kapteeni Tauno Parosen ansiot sen komentajana. Mutta Ilomantsissa taisteli myös Samuli Paronen 21. Prikaatissa. Hän kuvaa sotaromaanissaan Kuolismaantie (1967) myös Ilomantsin mottien valtausta.Antti Juutilainen osoittaa, kuinka Neuvostoliiton sotahistoriat ovat salailleet Ilomantsin tappiotaan. Mutta hän muistuttaa, että suomalainenkin sotahistoria on käsitellyt voittoa suomettuneesti vähätellen.Ilomantsin voiton poliittinen merkitys on vielä lopullisesti arvioimatta. Se saattoi Neuvostoliiton virallisesta kiukuttelusta huolimatta vaikuttaa Staliniin rauhaanpakottavasti. Suomalaisia oli viisaampaa iskeä kovilla rauhanehdoilla kuin epävarmoin sotatoimin.http://www.hs.fi/kulttuuri/kirja-arvostelu/art-2000002586525.html