Rislakki Jukka, Lahti-Argutina Eila, Otava, 1997
Meillä ei kotia täällä - Suomalaisten loikkarien joukkotuho Uralilla 1938. Tuhannet suomalaiset, monet perheineen, "loikkasivat" työn ja toimeentulon hakuun Neuvostoliittoon 1930-luvun pulavuosina. Monet anoivat pian pääsyä takaisin Suomeen, mutta turhaan. Eniten loikkareita lähti vuonna 1932, joka oli pahinta lama-aikaa. Loikkareiden tarkan määrän selvittäminen on vaikeaa. Heitä on kuitenkin arveltu olleen noin 15 000. Tämä luku täsmää etsivän keskuspoliisin luvun kanssa. Sotilasasiamiehen apulainen U.A. Käkönen väittää muistelmissaan loikkareita olleen peräti 20 000. Neuvostoliiton rajavartiolaitoksen historiateoksen mukaan rajavartijat pidättivät Suomen vastaisella rajalla 1930-luvun alkupuolella yhteensä 12 950 henkilöä.Loikkareista suurin osa oli Kymenlaaksosta sekä Kemin ja Oulun seudulta. Noin 60 prosenttia loikkauksista tapahtui Kainuun rajavartioston alueelta. Rajan ylittämiseen houkuttelivat taloudelliset syyt. Matkarahoja loikkarit hankkivat myymällä omaisuuttaan. Matka oli kallis, ja monet olivat puilla paljailla maksettuaan sen. *nnPostikulut pakettina 5,90 e v. 2016* Katso lisätietoja http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2009/01/meill-ei-kotia-tll.html