Tiilikainen Heikki, Atlasart, 2008
Johan Fredrik Oscar von Kraemer (1829–1904) oli kunnollinen mies – hyvä poika, rohkea sotilas, isänmaallinen suomalainen, uskollinen ja arvostettu upseeri, rakastava aviomies ja huolehtiva isä.Hauholla syntyneen von Kraemerin elämänkaari ei rajoittunut tavanomaiseksi sotilasuraksi, vaan sillä oli kiinteät kytkennät myös ajan kulttuuriin ja politiikkaan. Amiraaliksi ja valtakunnanneuvoston jäseneksi kohonneen meriupseerin 60-vuotinen ura hakee vertaistaan. Hän joutui jo seitsenvuotiaana eroon perheestään venäläiseen kadettikouluun, haavoittui Sevastopolissa Krimin sodan aikana, purjehti maailman ympäri, kuljetti lemmenkipeän suuriruhtinaan Villiin länteen, toimi Mustanmeren laivaston komentajana ja vastasi Venäjän merivoimien teknisestä kehittämisestä. Sivistynyt ja huumorintajuinen von Kraemer selviytyi niin pyörremyrskystä Intian valtamerellä, haaksirikosta Tanskan rannikolla kuin hovijuonitteluista kansainvälisissä tehtävissä.von Kraemer teki huiman uransa suomalaisittain muualla; autonomian ajan suomalaisista meriupseereista korkea-arvoisin ja vaikutusvaltaisin on nykysuomalaisille varsin tuntematon – tai ehkä tuttu Pyynikin olutpanimon taannoisesta amiraali-oluen kansainvälisiä merisankareita esitelleestä etiketistä.von Kraemer palveli kaikkiaan neljää keisaria – kolmea aivan heidän lähipiirissään – ja oli arvostettu vieras Euroopan hoveissa. Hän oli sydämeltään suomalainen ja kiinni isänmaassaan monin sitein. Kun hänen elämänsä viimeisinä vuosikymmeninä suomalaisen identiteetin ja suurvenäläisyyden asetelma kääntyi sortovuosien ristiriidaksi, von Kraemer teki mitä voi Suomen aseman helpottamiseksi ja vaaransi korkean asemansa, jopa turvallisuutensakin.Kirjan runsas kuvitus on ajankuvaa parhaimmillaan: se pohjautuu keskeisesti amiraalin jälkeläisten hallussa olevaan ainutlaatuiseen jäämistöön ja käsittää lahjakkaan kirjoittajan laajan kirjeenvaihdon lisäksi suuren määrän valokuvia, muistiinpanoja, taide- ja muistoesineitä, kirjoja sekä karttoja.